The London Library

The London Library – yli miljoonan kirjan, lehden ja muun julkaisun koti – avasi ovensa ensimmäisen kerran 3. toukokuuta 1841. 176 vuoden ajan (ja jatkuu) kirjasto on ollut koti sekä yhdelle maailman mittavimmista yksityisistä kokoelmista että lukuisille merkittävimmille läntisen Euroopan vähintään kirjallisille ajattelijoille: jäsenkuntaan ovat kuuluneet mm. Charles Dickens, Charles Darwin, George Eliot, Henry James, Arthur Conan Doyle, Bram Stoker, George Bernard Shaw, Virginia Woolf, Isaiah Berlin, Laurence Olivier, Agatha Christie ja Harold Pinter. Löytyypä kokoelmasta heidän omiaankin vanhoja kirjoja, kuten vaikka tämä:



Bram Stokerin kappale William Shakespearen Rikhard III:sta – edelleen lainattavissa kirjaston jäsenille.

Ja nyt siis heti alta pois: Kirjaston vuosijäsenmaksu on tällä hetkellä 510 £. Tuhti summa, mutta sitä vastaan saa 1500-luvulta asti kertyvän kokoelman kirjallisuutta LAINATTAVAKSI – ilman tarkkoja lainausaikoja tai myöhästymismaksuja: postituspalvelu toimii kaikkialle Eurooppaan.

Ensimmäisestä lainasta (Goethen Värioppi) lähtien paikka on ollut epäilemättä ihana satama ihmisille, joita 1840-luvulla ärsytti Lontoon surkea kirjastoskene: julkinen kirjasto oli mennyt konkurssiin vuosisadan alussa ja British Museumin luku- ja tutkimustilat olivat heikot eikä kirjoja saanut sieltä kotiin lainaan. Tämä oli yksi pääsyistä, jotka ajoivat skottilaisen kirjailijan ja historioitsijan Thomas Carlylen ajamaan tässä puheena olevan kirjaston perustamista. Ihan tavallisimmalle kirjastofiilille jäsenmaksu saattaa tuntua paljolta, mutta jos kyseessä on henkilö, jonka kirjallisuusinto ylittää keskiarvon ja jolla vielä on intressejä kohti sekä jopa käynnissä olevia tieteellisiä projekteja, tämä laitos antaa rahalle vastinetta: yli tuhat johtavaa akateemista julkaisua jo mainitun satojen vuosien yli kaartuvan kirjakokoelman kanssa tuovat äkkiä rahan takaisin, jos ammatillinen näkökulma niveltyy.



Myöhemmin julkinen kirjastolaitos teki onneksi uuden tulemisen (kannattaa katsastaa British Libraryn upea Harry Potter: A History of Magic –näyttely kirjavalikoiman lisäksi), mutta jäsenmaksukaan ei onnistu heittämään mitään varjoa London Libraryn kaltaisen instituution olemassaolon loistavuudelle.

Sitten on puhtaasti kokemus: Kirjasto sijaitsi aluksi neljä vuotta Pall Mallilla, josta se siirtyi nykyiselle paikalleen, St. Jamesin aukiolle, vuonna 1845. Sen jälkeen, kuin kirjallinen sieni, se on kasvanut nykyiseen mittaansa laajeten ympärilleen uusiin ja jo olemassa olleisiin tiloihin. Seiniä on kaadettu ja huoneita yhdistelty, mikä luo interiööristä hurmaavan tilkkutäkin pitämään huomassaan kaikki sadat tuhannet nimikkeet. 1800-luvun lopulla rakennettu, silloisen osan teräskehys, jonka varaan rakentuu viisi kerrosta hyllyjä ja rautaritilälattioita, on ehdoton suosikkini. Luonnollinen ilmanvaihto, pilkahteleva valo ja näkyvyys sekä kokoelman suloinen tuoksu olisivat jättäneet minut mahdollisesti sinne, jos kotiin saatava lapsi ei olisi ollut mukana.





Kaiken kaikkiaan näitä hyllymetrejä on rakennuksessa tätä nykyä 27 kilometriä.
Tarkempaa historiikkia ja nykyisyyttä voi lukea paikan sivulta:

https://www.londonlibrary.co.uk/

Tunnin tutustumiskierros oli vain pintaraapaisu tuohon jumalaiseen maailmaan ja lisää anekdootteja tiputtelen varomattomille vastaantulijoille taatusti, mutta jo sekin kannatti – eli olla yksi niistä 36 ihmisestä, jotka kuukausittain pääsevät maksutta kurkkaamaan laitokseen, jonka merkitys kulttuurillemme ei voi kuin kasvaa… jos siis idiootit eivät saa enempää valtaa. Em. sivustolta löytyvät linkit joka toinen maanantai järjestettäviin tapahtumiin. Yksi upea ja ilmainen tapa lisätä Lontoon-matkan kokemuskirjoa – suosittelen!

Teksti ja kuvat:

Kyösti Kemppilä